Kuka on Suomen turhin julkkis on äänestys, joka kiinnostaa suurta yleisöä. Paljon vähemmän kiinnostaa tieto, mikä on hyödyllisin tuote, johon kannattaisi sijoittaa. Vastauksella olisi merkitystä, sillä kotitaloudet ovat jälleen siirtämässä säästöjään sijoitusrahastoihin ja osakkeisiin. Olisi siis tärkeää tietää, mitkä tuotteet ja palvelut menestyvät tulevaisuudessa eli mitkä ovat kaikkein hyödyllisimpiä. Kuluttajat ostavat yhä useammin hyötyä, kun rahat ovat tiukalla. Ekologinen ajattelu painottaa pitkäkestoisuuden tuottamaa hyötyä. Verotuksen painopiste siirtyy kulutuksen verottamiseen, jolloin hyödyllisimmän tuotteen ja palvelun arvo kasvaa. Ihmisten välisessä kanssakäymisessä korostuvat keskinäiset edut ja hyödyt. Olemme siirtymässä hyödyke- eli tavarayhteiskunnasta hyöty-yhteiskuntaan.

Kaikesta pitää olla jotakin hyötyä, jotta sillä olisi arvoa. Näin ajattelevat uusliberalistit, joiden väitetään syösseen maailmantalouden turmioon 2000-luvun finanssikrisillä. Vapaakauppa ja sääntelemättömät rahavirrat ovat kiristäneet kilpailua ja siirtäneet tuotantoa maihin, joissa rahasta saa parhaan hyödyn.

Samalla tuotteiden hinnat ovat halventuneet. Kuluttajat voivat ostaa entistä suurempia taulutelevisioita entistä edullisempaan hintaan seuratakseen Vancouverin olympiakisoja. Tekstiilien ja vaatteiden hinnat ovat suorastaan romahtaneet aasialaisen tuotannon lisääntyessä. Näin yhä useammat kuluttajat saavat hyödyllisiä vaatteita halvemmalla hinnalla.

Uusliberalismin vastustajat sanovat, että kuluttaminen on mennyt liian pitkälle. Ihmisen pitäisi kuluttaa vähemmän ja saada sitä kautta lisähyötyä. Vihreät ajatuksetkin etsivät hyötyä, joka kohdentuu kuitenkin eri tavalla kuin uusliberalistien hyöty.

Oli hyöty mikä tahansa, hyötyjen kohdentaminen ja todentaminen ovat tämän ajan asioita.

Millä markkinoilla toimitaan?

Suurissa vaikeuksissa oleva metsäteollisuus joutuu miettimään tarjoamansa hyödyt uudelleen. 1800-luvun lopussa Suomesta vietiin ratapölkyiksi sahattuja tukkeja, joista hyötyivät rautatieyhtiöt ja niiden matkustajat. Sen jälkeen puut keitettiin selluksi ja valmistettiin paperiksi. Nyt paperikauppa on hankaluuksissa ja puuta pyritään jalostamaan vaneriksi, pakkauksiksi ja rakennustarvikkeiksi. Tarjottavat hyödyt kohdentuvat tahoille, jotka jatkojalostavat puusta jotakin käyttökelpoista lopputuotetta.

Jalostetuista hyödyistä saa paremman hinnan kuin raaka-aineista, mikä näkyy myös alan yritysten osakekursseissa.

Suomi vei sata vuotta sitten suolattua voita Englantiin. Nyt viedään maitojalosteita ja terveysvaikutteisia elintarvikkeita. Jalostetuista hyödykkeistä saa mittavasti paremman hinnan kuin lypsymaidosta.

Tuotteen jalostusaste ja hyödyt määrittävät myös sen, millä markkinoilla ja mille asiakasryhmille tuotteita tarjotaan. Kyky kilpailla markkinoilla ratkaisee, miten hyödyt menevät kaupaksi. Tämä on tärkeä tieto osakesijoittajalle.

Nokia näyttää muutoksen tietä

Nokia oli 1990-luvun alussa paperia, kumisaappaita ja radiopuhelimia valmistava yritysten. Konkurssiuhan alla yritys muuttui ja keskittyi matkapuhelimiin, joiden hyötyjen kautta syntyi Nokian-ihme ja maailmanmaine.

Reilut kymmenen vuotta myöhemmin pelkät puhelimen tuottamat hyödyt, mahdollisuus soittaa, ovat menettäneet suurimmat etunsa. Puhelimien lisäpalvelujen kuten paikannuslaitteiden tuottamat hyödyt merkitsevät enemmän kuin puhelimen alkuperäinen tarkoitus.

Puhelimen tekniset ominaisuudet ja ohjelmistot ovat painuneet taka-alalle ja kuluttajan haluamat muut hyödyt kameran käyttö, karttapalvelut, pikaviestit ja musiikin kuuntelu ovat arvokkaampia hyötyjä kuin yksinkertaiset puhelut.

Hyöty ja haitta samassa tuotteessa

Hyöty ratkaisee, kun kuluttaja vertailee samanarvoisia tuotteita keskenään. Toiselle tuotteen tarjoama etu on hyöty, toiselle se on haitta, mikä on johtanut tuotevalikoimien laajentumiseen. Samoista tuotteista valmistetaan useita erilaisia versioita, jotta perustuotteen myynti voidaan maksimoida.

A.-P.Pietilä on Suomen Lehtiyhtymän kaupunkilehtiryhmän johtaja, pääkaupunkiseudun suurten kaupunkilehtien vastaava päätoimittaja ja pitkäaikainen taloustoimittaja. Hän on seurannut rahoitusmarkkinoita kolmekymmentä vuotta, kirjoittanut pari tuhatta lehtijuttua ja kymmenkunta kirjaa. Hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon 2009.

Rahan perässä -blogissa seurataan rahavirtoja, talouden liikkeitä ja ennen kaikkea kenen taskuissa rahat